Andrus Elbing
Siriuksen miehillä oli pakka sekaisin. Nuori mies vankilassa oli alkanut runoilla tosissaan ja hänestä oli tullut oikeasti kuuluisa. Pappina esiintyneestä siriuslaisesta oli tehty Runoilijan kustantaja. Runokirjaa ”Ciao: täällä Maitoparta” julkaistaisiin ympäri maailmaa. Siriuslaiset olisivat halunneet Puutarhurin kirjan julkistamistilaisuuteen, mutta koska hän oli intensiivisesti kiinni Intiassa tulikin paikalle Tietäjä, jonka siriuslaiset olivat aikaisemmin tavanneet poppamiesten kanssa saunoessaan.
Tietäjä oli tehnyt runokirjan julkistamistilaisuuteen videon, jossa hän souti palavalla puuveneellä peilityynen järven pinnalla. Vene oli pistetty tuleen ahterista ja soutamisen edetessä liekit etenivät kohti alastonta airomiestä, kunnes koko komeus upposi sihisten järveen. Siriuslaisilta itseltään oli avajaisissa Atlantiksen pienoismalli sekä maalauksia meditoivista lemurialaisista.
Avajaistilannetta hieman jännittäen ja osin puhtaasti matkustamisen ilosta - joka tapauksessa: tietäjä juopunut jo kulkuvälineessä iloiseen kuntoon. Hän lähetti spontaanisti tekstiviestejä Kiistäjälle Kazakstaniin Säätäjän rakentamalla kännykällä. Kännykkä oli vesitiivis ja iskunkestävä, mutta hieman kömpelö prototyyppi, jolla soittelemisesta ei tarvinnut maksaa. Kännykkä loisi automaattisesti paikallisia matkapuhelinverkkoja ja sen sai myös kiinni tietokoneeseen USB –liittimellä porautumaan amerikkalaisten järjestelmien ns. takaportteihin. Alunperin vitsinä tehdyt ylisuuret kosketinnumerot olivat nyt ihailtu design.
Siriuslaisia hävetti, sillä he olivat ajatelleet kirjan julkaisemisen olevan hyvä puffi atlantis- ja lemurialaisviisasteluille, mutta huomasivatkin näyttelyssä, että ihmiset olivatkin vilpittömän kiinnostuneita nimenomaan kirjasta, vankilarunoilijasta ja tietäjän videosta, eikä heidän radikaalina pitämänsä filosofointi tuntunut liikuttavan juuri ketään suuntaan tai toiseen.
Nuorisovanki Maitoparta ei ollut paikalla. Hänet oli siirretty periferiavankilaan median tavoittavattomiin. Maitoparta osasi nauttia kaikesta tästä ja hän nauhoitti uudessa sellissään rap-veisuja halvalla mankalla varmana neroudestaan. Sellitoverin nimi oli Käki ja hän säesti Maitoparran sanoituksia venäjäksi.
Tietäjän komea vartalo (suuret lihakset, kevyet luut: ääretön nopeus) oli verhottu kalliiseen liituraitapukuun. Sitruunankeltaista kauluspaitaa koristi punainen satiinikravatti, jossa oli valkoisia tähtiä. Jalassaan hän piti adidaksen lenkkareita nopeuden symbolina. Sukat olivat vanhat, mutta käyneet komerossa muutaman kuukauden tuulettumassa ja olivat nyt siis lähes hajuttomina toista kierrosta jalassa. Eteiseen Tietäjä jätti mustan puolipitkän nahkatakkinsa, jota koristivat kaulukseen pistetty suuri kultainen leijona (ukilta jatkosodasta) ja Revlon –pinssi. Tietäjä oli kuukautta vaille kosmetologi. Nirppanokkatytöt eivät olleet koulussa ymmärtäneet hänen uljuuttaan.
Nyt yksityisen mielisairaalan omistajana ja toimitusjohtajana kaikki oli toisin. Nuoria lähihoitajatyttöjä oli vaikka millä mitalla. Työläisten hyväksikäyttö ei kuitenkaan karannut käsistä, sillä nuoruuden rakkaus ja avioliitto pitkän ja komean vaaleaverikön kanssa oli jättänyt Tietäjän herkkään sieluun yhä märkivät makuuhaavat, jotka eivät kaikesta pornosta ja uusista aseista olleet täysin parantuneet. Mielisairaalassaan hän sai rauhan ja olikin nimenomaan oikein sanoa, että se oli hänen yksityinen mielisairaalansa.
Sirius-papille oli käynyt toisin: hän oli jäänyt koukkuun addikteihin. Erilaisilla verukkeilla AA-kerhoon soluttauduttuaan ja näiden veljiensä papiksi ryhdyttyään hän oli tullut riippuvaiseksi AA-kerhosta. Yhä uudelleen hän joutui julistamaan olevansa narkomaani ja alkoholisti tai mitä muuta vain saadakseen siunauksen olla mukana parannuksen rituaalissa – seremoniassa, jonka hän itse sitten ruoski huippuunsa ja siellä huipulla näyttäytyi hän itse: farao – ikuisuuden kauppamies. Mitä useamman ihmisen tukihenkiö eli pappi hän sai olla, sitä parempi. Ja jos ihmisillä meni huonosti: hyvä - silloin puhelin soi ja lemurialainen viisaus sai turskahtaa tietoisuuteen.
Tietäjä katsoi siriuslaisia ja puntaroi mielessään, kuinka tosissaan nämä olivat jutuissaan. Atlantiksen pienoismalli oli Tietäjän mielestä hieno ja hän näki rehellisyyttä sen muodoissa ja akseleissa. Malli oli ainutlaatuinen. Samoin olivat erinomaisen hienoja nuo lemurialaisista maalatut kuvat räpyläkäsineen ja spiraalinokkineen. Ja kun siriuslaiset puhuivat pyramideistä, stupista, temppeleistä, lemurialaisista, atlantiksesta, siriuksesta, Rooman valtakunnasta ja Neuvostoliitosta, näki tietäjä itseään pelästyneen, järkyttyneen ja avoimen mielen. Yhteys oli saavutettu ja vastaanotin oli auki - jollekin. (Johtopotka - Sotka, Johtopotka - Sotka: kuuntelen) Atlantiksen mallissa ja lamurialaisten muotokuvissa oli tiettyä pyhyyttä, nämä miehet eivät välttämättä olleet leikisti sekaisin, selvittä päin.
Tietäjä näki siriuslaisten kirjahyllyissä itsekin lukemaansa kevytkenkäistä shamaaniproosaa, mutta myös kokoelmia erittäin kiinnostavista nykytaiteilijoista, joista ei ollut koskaan kuullutkaan. Hän näki väläyksiä uudesta tyylistä. Lemurialaisia maalanneen kaverin tavattuaan Tietäjä oli vaikuttunut. Tapaaminen inspiroi Tietäjää jopa niin, että hän päätti maalata valmiiksi kahdeksan vuotta sitten keskeytyneen triptyykkinsä Partasi haisee emättimeltä. Siinä esiintyivät provosoivasti yhdessä Esa Pakarinen, Urho Kekkonen ja Sinuhe Egyptiläinen. Taulujen raamit olisi tehtävä turkiksesta ja niissä tuli olla runsaasti kimallusta – glamouria, kuten tietäjän kravatissakin. Taustalla on avaruus ja avaruudessa kävelee kirahvin näköisiä otuksia.
Tietäjä oli tehnyt runokirjan julkistamistilaisuuteen videon, jossa hän souti palavalla puuveneellä peilityynen järven pinnalla. Vene oli pistetty tuleen ahterista ja soutamisen edetessä liekit etenivät kohti alastonta airomiestä, kunnes koko komeus upposi sihisten järveen. Siriuslaisilta itseltään oli avajaisissa Atlantiksen pienoismalli sekä maalauksia meditoivista lemurialaisista.
Avajaistilannetta hieman jännittäen ja osin puhtaasti matkustamisen ilosta - joka tapauksessa: tietäjä juopunut jo kulkuvälineessä iloiseen kuntoon. Hän lähetti spontaanisti tekstiviestejä Kiistäjälle Kazakstaniin Säätäjän rakentamalla kännykällä. Kännykkä oli vesitiivis ja iskunkestävä, mutta hieman kömpelö prototyyppi, jolla soittelemisesta ei tarvinnut maksaa. Kännykkä loisi automaattisesti paikallisia matkapuhelinverkkoja ja sen sai myös kiinni tietokoneeseen USB –liittimellä porautumaan amerikkalaisten järjestelmien ns. takaportteihin. Alunperin vitsinä tehdyt ylisuuret kosketinnumerot olivat nyt ihailtu design.
Siriuslaisia hävetti, sillä he olivat ajatelleet kirjan julkaisemisen olevan hyvä puffi atlantis- ja lemurialaisviisasteluille, mutta huomasivatkin näyttelyssä, että ihmiset olivatkin vilpittömän kiinnostuneita nimenomaan kirjasta, vankilarunoilijasta ja tietäjän videosta, eikä heidän radikaalina pitämänsä filosofointi tuntunut liikuttavan juuri ketään suuntaan tai toiseen.
Nuorisovanki Maitoparta ei ollut paikalla. Hänet oli siirretty periferiavankilaan median tavoittavattomiin. Maitoparta osasi nauttia kaikesta tästä ja hän nauhoitti uudessa sellissään rap-veisuja halvalla mankalla varmana neroudestaan. Sellitoverin nimi oli Käki ja hän säesti Maitoparran sanoituksia venäjäksi.
Tietäjän komea vartalo (suuret lihakset, kevyet luut: ääretön nopeus) oli verhottu kalliiseen liituraitapukuun. Sitruunankeltaista kauluspaitaa koristi punainen satiinikravatti, jossa oli valkoisia tähtiä. Jalassaan hän piti adidaksen lenkkareita nopeuden symbolina. Sukat olivat vanhat, mutta käyneet komerossa muutaman kuukauden tuulettumassa ja olivat nyt siis lähes hajuttomina toista kierrosta jalassa. Eteiseen Tietäjä jätti mustan puolipitkän nahkatakkinsa, jota koristivat kaulukseen pistetty suuri kultainen leijona (ukilta jatkosodasta) ja Revlon –pinssi. Tietäjä oli kuukautta vaille kosmetologi. Nirppanokkatytöt eivät olleet koulussa ymmärtäneet hänen uljuuttaan.
Nyt yksityisen mielisairaalan omistajana ja toimitusjohtajana kaikki oli toisin. Nuoria lähihoitajatyttöjä oli vaikka millä mitalla. Työläisten hyväksikäyttö ei kuitenkaan karannut käsistä, sillä nuoruuden rakkaus ja avioliitto pitkän ja komean vaaleaverikön kanssa oli jättänyt Tietäjän herkkään sieluun yhä märkivät makuuhaavat, jotka eivät kaikesta pornosta ja uusista aseista olleet täysin parantuneet. Mielisairaalassaan hän sai rauhan ja olikin nimenomaan oikein sanoa, että se oli hänen yksityinen mielisairaalansa.
Sirius-papille oli käynyt toisin: hän oli jäänyt koukkuun addikteihin. Erilaisilla verukkeilla AA-kerhoon soluttauduttuaan ja näiden veljiensä papiksi ryhdyttyään hän oli tullut riippuvaiseksi AA-kerhosta. Yhä uudelleen hän joutui julistamaan olevansa narkomaani ja alkoholisti tai mitä muuta vain saadakseen siunauksen olla mukana parannuksen rituaalissa – seremoniassa, jonka hän itse sitten ruoski huippuunsa ja siellä huipulla näyttäytyi hän itse: farao – ikuisuuden kauppamies. Mitä useamman ihmisen tukihenkiö eli pappi hän sai olla, sitä parempi. Ja jos ihmisillä meni huonosti: hyvä - silloin puhelin soi ja lemurialainen viisaus sai turskahtaa tietoisuuteen.
Vilen Künnapu @ Future Pavillion.
Tämän kaiken oli Puutarhuri aikoinaan nähnyt ja tästä keveydestä oli Tietäjää varoitettu. Tietäjästä siriuslaiset saivat kuitenkin hyvän kuuntelukumppanin. Tietäjää tuntui aidosti kiinnostavan Kalhas –vuoren kätkemän meditaation salaisuudet ja detaljit lentävistä meditoinnilla operoitavista valtavista vuorenleikkuusahoista. Tietäjä ei itse sanonut mitään, mutta oli kuitenkin siinä vierellä kuuntelemassa.
Tämän kaiken oli Puutarhuri aikoinaan nähnyt ja tästä keveydestä oli Tietäjää varoitettu. Tietäjästä siriuslaiset saivat kuitenkin hyvän kuuntelukumppanin. Tietäjää tuntui aidosti kiinnostavan Kalhas –vuoren kätkemän meditaation salaisuudet ja detaljit lentävistä meditoinnilla operoitavista valtavista vuorenleikkuusahoista. Tietäjä ei itse sanonut mitään, mutta oli kuitenkin siinä vierellä kuuntelemassa.
Tietäjä katsoi siriuslaisia ja puntaroi mielessään, kuinka tosissaan nämä olivat jutuissaan. Atlantiksen pienoismalli oli Tietäjän mielestä hieno ja hän näki rehellisyyttä sen muodoissa ja akseleissa. Malli oli ainutlaatuinen. Samoin olivat erinomaisen hienoja nuo lemurialaisista maalatut kuvat räpyläkäsineen ja spiraalinokkineen. Ja kun siriuslaiset puhuivat pyramideistä, stupista, temppeleistä, lemurialaisista, atlantiksesta, siriuksesta, Rooman valtakunnasta ja Neuvostoliitosta, näki tietäjä itseään pelästyneen, järkyttyneen ja avoimen mielen. Yhteys oli saavutettu ja vastaanotin oli auki - jollekin. (Johtopotka - Sotka, Johtopotka - Sotka: kuuntelen) Atlantiksen mallissa ja lamurialaisten muotokuvissa oli tiettyä pyhyyttä, nämä miehet eivät välttämättä olleet leikisti sekaisin, selvittä päin.
Tietäjä näki siriuslaisten kirjahyllyissä itsekin lukemaansa kevytkenkäistä shamaaniproosaa, mutta myös kokoelmia erittäin kiinnostavista nykytaiteilijoista, joista ei ollut koskaan kuullutkaan. Hän näki väläyksiä uudesta tyylistä. Lemurialaisia maalanneen kaverin tavattuaan Tietäjä oli vaikuttunut. Tapaaminen inspiroi Tietäjää jopa niin, että hän päätti maalata valmiiksi kahdeksan vuotta sitten keskeytyneen triptyykkinsä Partasi haisee emättimeltä. Siinä esiintyivät provosoivasti yhdessä Esa Pakarinen, Urho Kekkonen ja Sinuhe Egyptiläinen. Taulujen raamit olisi tehtävä turkiksesta ja niissä tuli olla runsaasti kimallusta – glamouria, kuten tietäjän kravatissakin. Taustalla on avaruus ja avaruudessa kävelee kirahvin näköisiä otuksia.
Ursula Liblikas on the cover of the Timeless Newspaper Epifani edited by August Künnapu.
Tietäjä oli nähnyt avajaisissa siriuslaisten lihavan Noidan ja oli tullut hyvin tämän kanssa juttuun. Noita oli katsonut tietäjää uteliaasti pyöreillä silmillään. Pulleat kasvot oli meikattu viehättäväksi. Tietäjälle tuli mieleen äidin tekemä hyvä pulla, jossa oli kiiltävä kuori ja säästelemättä murusokeria pinnalla.
Tietäjä oli nähnyt avajaisissa siriuslaisten lihavan Noidan ja oli tullut hyvin tämän kanssa juttuun. Noita oli katsonut tietäjää uteliaasti pyöreillä silmillään. Pulleat kasvot oli meikattu viehättäväksi. Tietäjälle tuli mieleen äidin tekemä hyvä pulla, jossa oli kiiltävä kuori ja säästelemättä murusokeria pinnalla.
Kun tietäjä oli tullut huoneeseen oli hän aistinut Noidan välittömästi – tämä nimittäin särisi. Särinä on hieno asia ja Noidan särinä oli erinomaisen voimakas ja puhdas, kuin lentävän koppakuoriaisen. Tietäjä oli varma siitä, että Noita särisi hänen takiaan ja myös niin, että vain hän tuon särinän tuntisi. Muutaman kerran ennen juttusille menoaan oli Tietäjä pyörähtänyt Noidan lähettyvillä tunteilemassa, kuinka särinä vahvistuisi – ja vahvistuihan se.
Noita olisi todennäköisesti täynnä tietoa – räjähtämäisillään. Siksi Noidan piti olla niin lihava. Noita oli tuonut näyttelyyn mukaan poikansa ja tämä poika myös erikoinen. Hän oli täysin avoin - niin avoin, että oli sulkeutunut itseensä, mutta rekisteröi kaiken ympärillään. Poika oli yllättynyt nähtyään Tietäjän ja ylpeä, että Tietäjä ymmärsi rakastaa hänen äitiään ja tämän kaiken hän viesti noitaäidilleen ilman sanoja. Äidille, jolle muun maailman hulluna pitämän pojan viestit olivat absoluuttisia toadistuksia kirkkaudesta.
"Hän juttelee puille...eh” Siriuslaisten pappi koetti selittää huomatessaan Tietäjän tarkkailevan Noidan poikaa.
”Minä kysyin häneltä, että miten puiden kanssa voi keskustella hehe, minkälaista on puiden kieli? Öh!” Siriuspappi yskähteli epävarmana hullua naurua.
”Hän vastasi, että puiden kieli on helpompaa kuin ihmistenkieli ...hehe... tavallaanhan tämä on ymmärrettävää...eh...helpompaa, kuin ihmisten kieli! Höö.” Pappi nauroi ja tietäjä hymyili hänelle.
"Vai niin.” (vai semmoista peliä)
Sitten pappi koetti selittää, ettei pojalla ollut minkäänlaista aikakäsitystä ja ettei hän tietänyt mikä on talvi ja mikä on kevät. Tätä ei Tietäjä viitsinyt enää ajatella. Hänelle riitti, että mies puhui puille. Asiallista touhua. Kunnioitettava mies ja varmasti tiesi mikä on talvi ja mikä on kevät.
Illalla Tietäjä katseli hotellissaan televisiosta ralliuutisia ja luki muutaman värssyn uudesta maitopartakirjasta, jonka oli saanut mukaansa avajaisista. Tietäjä piti itseään hyvänä rallikuskina ja moottoripyöräilijänä. Runokirja taas tuntui olevan täyttä sontaa, kunnes vastaan tuli:
Käräjät, laki,
lakimiehet, kuulemiset,
syyllinen,
vangitaan.
Saattue, kytät,
kalterit, lukot,
vankila, osasto,
kiinni,
ruumiini on betonisessa laatikossa.
Jengit, ruiskut,
idän pyssymiehet,
pyssymiehet läntisistä kaupunginosista.
Ryöstäjät, tappajat,
salakuljettajat, välittäjät,
ongelmat, ärsykkeet,
toivekuplat,
äideille ja lapsille.
Huumeet, spiidi,
krak, pilvi,
se tulee järjestelmältä,
vihan siemen.
Tappaminen, tappeleminen,
hakkaaminen, puukottaminen,
tekopyhän käärmeen pisto,
hyvä jumala, sinä näet tämän sonnan,
mutta et valaistu.
Kantelijat, rotat,
työmiehet, kasvit,
torpeedot, tankit,
onko tietoo?,
ei kiitos.
Varkaat, murtomiehet,
kaapparit, kiristäjät,
rakastajat, vihaajat,
järjestelmä on lohduton.
Tuberkuloosi, HIV,
AIDS, kaikki sukupuolitaudit.
Vartijat, business,
lahjus, ahneus,
rahalla saa,
kaikki muu on merkityksetöntä,
hei,
missä ovat huorat.
Hintit, imurit,
perverssit, panijat,
järjestelmällä on runsaasti luurankoja kaapeissaan.
Näen pimeän ja näen,
kuulen hiljaisuuden ja kuulen,
näen elottomuuden ja elän,
ei jumalaa ja uskon...
